18.4.2007 klo 11.00 - 16.30

Oikeusvaltion periaate...

"Syytön, ellei toisin osoiteta..."

Käräjät

Vihdoin alkoivat tämänkin (tätä kirjoitettaessa jo yli 9 kk jatkunut prosessi) jutun käräjät.

Kaikki osapuolet, siis asianomaiset (peräänajettu ja -ajaja) ja asianomistajat (MB:n omistaja, joka oli kotonaan kolarin sattuessa) ja Skodan omistaja (Skodan kyydissä matkustajana) olivat saapuneet Ivalon käräjäsaliin.
Paikalla olivat myös asianosaisten oikeusavustajat, sekä MB:n omistajan (näiden sivujen tekijä) avustaja.

Tilaisuus alkoi hieman myöhässä edellisen käsittelyn viivästyttämänä ja kuten niin usein liikennevahingoissa, tässäkin tapauksessa oikeutta oli jakamassa vain käräjätuomari, ei lautamiehiä.



Syyttäjä luki syytteet

Syyttäjä raapaisi paperit esille ja luki molemmille syytteet haastehakemuksen mukaisesti:
  • peräänajettu: tehnyt äkkipysäyksen joko käyttöjarrulla tai äkillisesti moottorijarruttamalla
  • peräänajaja: sovitti etäisyytensä väärin ja ajoi perään
Onko tämä tulkittavissa niin, että syyttäjän "painotus on peräänajetun toimissa eli että hän olisi äkkihidastanut ja toinen karautti perään...?". On muuten kuin suoraan Tapiolan päätöksestä - kiitos Kaija ja kiitos Simo!
Toinen syyttäjän madonluvuisssa kiinnostava asia on, että miten moottorijarrutuksella saataisiin aikaan äkkipysäys?




Peräänajetun avustaja

Peräänajettu kiistää syyllistyneensä äkkijarrutukseen saatikka -pysäytykseen. Ja ajoneuvon jarruvalot toimivat, kuten mm. myöhemmin todistajana kuultu poliisi kertoo.

Peräänajajan avustaja

Peräänajaja kiistää syyllisyytensä, koska "edelläajava oli tehnyt äkkipysäyksen"

Ja sitten painuttiin syömään.



MB:n omistaja kuultavana asianomistajana

"Käy päälle kuin yleinen syyttäjä..."
...eli syyttäjä kysyi ja MB:n omistaja vastasi miksi tuli paikalle, mitä paikanpäällä kerrottiin (mm. peräänajajan väittämä "jarruvalot eivät toimineet tai ei hän ainakaan niitä nähnyt..."), mitä toimia tehtiin, kun oli esitetty lausumia tai väittämiä äkkipysäytyksestä tai jarrujen äkillisestä hirttämisestä.
  • jarruvalot testattiin = toimivat ja poliisi sen todistaa
  • MB:a liikuteltiin ja ajettiin pysäkillä edes taas, mutta mikään mekaaninen ääni tai vastus ei viitannut siihen, että jarrut tai muu tekniikka olisi voinut aiheuttaa äkkipysäyksen
  • vpklainen ajoi autoni kotiini, eikä havainnut mitään poikkeavaa MB:n käyttäytymisessä
  • tutkin itsekin MB:n jarrut ja valolaitteet kolaripäivän iltana ja kunnossa olivat paitsi oikeanpuoleisen takavilkun hehkulanka oli katkennut (kunnon tälli paiskasi koko valaisinyksikön takakonttiin)
  • MB katsastettiin 15.8. ja todettiin teknisesti erinomaisessa kunnossa olevaksi (paitsi takapään vauriot), johon käräjätuomari totesi, että "tapahtumasta oli jo lähes kuukausi...")




Pieni pohdinta...

En arvostele oikeuslaitosta ja vielä vähemmän tätä nimenomaista tapausta oikeusviranomaisen toimien kannalta, mutta noin yleisellä tasolla tuntuisi sangen viisaalta, jos syyttäjät perehtyisivät kolaritapauksisssa (asiantuntijoiden avustuksella) ajoneuvotekniikkaan ainakin yleisellä tasolla ellei enemmänkin.

Tällaisen tapauksen kohdalle sattuessa olisi hyvä pohtia
  • miten henkilöautojen jarrut toimivat?
  • voivatko jarrut kokea ihmeparannuksen?
  • miten auto voidaan äkkipysäyttää toimivia jarruvaloja polttelematta ja ajorataan jälkiä jättämättä?
  • mikä on moottorijarutus?
  • voiko ykkösen laittaa päälle suoraan neloselta? jos voi, mitä tapahtuu? tuleeko äkkipysäytys?
  • jne.
Näin kysymysten asettelu, kuin myös syytteen muotoilu saattaisi olla toisenlainen, jotenkin enemmän asiantuntevuutta korostava, jolloin valalla vannotetun (kuka siellä kuultavan kulloinkin olisikaan?) kertomaa voisi verrata omaan, riittävän vahvaan tietämykseen.
Näin sekä kysyjä, että vastaaja liikkuisivat samalla aaltopituudella eikä syntyisi ristiriitaisuuksia asioiden yhtälaisessa ymmärtämisessä - puhuttaisiin siis samaa kieltä.
Saattaisi syntyä absurdi tilanne, jos kysyjä kysyisi ymmärtämättä edes kysymystä, vastaaja vastaisi parhaan kykynsä mukaan, ja kysyjä ymmärtäisi asian taas omalla tavallaan, jos ymmärtäisi ollenkaan.
Kokonaisuus muodostuu osista ja yksi heikko lenkki saattaa viedä tutkinnan & hutkinnan harhateille.

Näin edellä ajaneen "äkkipysäytys" -rikos saattaisikin muuttua takanatulijan "missäpäs se huomioni oli kun rysähti?" -rikokseksi.

Yleisin kolarihan on peräänajo ja suurin osa peräänajajista väittää edellä ajaneen tehneen äkkipysäytyksen (Lähde: poliisin tilastot).

"Ymmärrä ja tule ymmärretyksi..."

Tähän te, hyvät sivujeni lukijat, voisitte otta kantaa vaikkapa palautelomakkeellani.




"Ykkönen silmään ja pysähtyi kuin seinään?"

Syyttäjä oli erityisen kiinnostunut siitä, voiko MB:ssa laittaa ykkösen päälle, jos on juuri ajanut nelosella?.

Kysymystä ei voi käsitellä noin suoraviivaisesti ja vastata kyllä tai ei, sillä voiko vai ei riippuu käytetystä ajonopeudesta:
  • 80 km/h nopeudessa on erittäin vaikeaa ja jos siinä onnistuu voimaa käyttäen ja nostaa kytkimen ylös, voi syntyä kunnon vahingot (moottori ja/tai voimansiirto), muttei edelleenkään veret seisauttavaa ja takaa-ajajan yllättävää seinäänpysäyttämistä. Vastannee korkeintaan hetkellistä käsijarrun käyttämistä
  • 40-50 km/h nopeudesta saattaa onnistuakin (yleensä ei mene ihan pienellä voimalla, koska ei noita vaihteita ole noin tarkoitettu edes käytettäväksi, johan siinä synkronirenkaatkin parkaisevat!). Tämäkään ei pysäytä salamannopeasti!


Tuntui, kuin olisi erään tunnetun espoolaisen vakuutusyhtiön henki leijunut käräjäsalissa - "väännetään vaikka rautalangasta teoria sille, että kuljettaja olisi tuikannut väärän vaihteen silmään ja aiheuttanut vahingot!".

Ymmärrän yhä paremmin, miksi Tapiolan erikoisasiantuntija Antti Jutila oli kiinnostunut joulukuussa 2006 siitä, onko MB:ssa automaatti- vai käsivaihteisto.

Loistavaa Antti, nyt ei ujostella!!!


No sitten käsiteltiin moottorijarrutusta ja kerroin näkemykseni, ettei moottorijarrutus voi aiheuttaa äkkijarrutusta, ei edes kuorma- ja linja-autoissa, joissa on pakokaasujarru (ja ihan uusimmissa linja-autoissa ns. vuoristojarru, eli eräänlainen nestejarru, jossa nesteen virtaukseen ja sen vastukseen perustuvalla jarrulla voidaan hidastaa ajoneuvoa jyrkissä alamäissä auton omia jarruja rasittamatta.
Jarrutusteho voi olla useita satoja kilowatteja. Jarrutuksessa neste lämpenee ja liikalämpö johdetaan pois lauhduttimen avulla.

Koetin mahdollisimman yksinkertaisesti - eikä ole aina aivan helppoa asiasta täysin tietämättömille rakentaa Lego -palikkamallia - kertoa sen että, minkä työn mäntä ilmaa yläpuolellaan kokoonpuristaessaan tekee, sen se taas voittaa, kun mäntä pakenee alaspäin - siis kuin jousi, jota vuoroon puristetaan kasaan ja vuoroon vapautetaan.
Moottorijarrutuksen teho ajoneuvon nopeuden hidastamisessa on sangen marginaalinen ja on aivan yksi ja sama, vaikka moottorin sammuttaisikin - ero on niin pieni!
Menikö viestini ymmärrettävästi perille, en tiedä?

(Erikoisasiantuntija Antti Jutila siellä Tapiolassa! Olethan varmasti huomioinut tämän? Eihän meidän kummankaan tarvitse tässä asiassa esittää mitään aivan erityisen viisasta tai tyhmää - tämähän on pelkkää fysiikkaa, eikö?
Ja olet varmaan viime joulukuun ja puhelusi jälkeen omalla ajokillasi liikkuessasi kokeillut tietoisesti moottorijarrutusta ja todennut, ettei sillä autoa pysäytetä kuin seinään? Lienekö tuo vaikeaa myöntää?)




Jarrutusjäljet

Sitten alkoi kädenvääntö jarrutusjäljistä ja kerroin, että arvioni mukaan ne olivat noin tai yli 10 m ja kerroin myös, että niitä tutkittiin paikan päällä ja todettiin ne Skodan jättämiksi. MB:n jarrutusjälkiä ei näkynyt.

Käräjätuomari kysyi, että "olinko paikalla?", johon vastasin, että "en tapahtumahetkellä ja nämä ovat minun paikalle tultuani tekemät arviot jarrutusjälkien pituudesta ja jonka olen myös aiemmin kertonut. Enkä tiedä, mitattiinko ne, koska se ei ollut minun tehtäväni..." (Onneksi en sanonut, vaikka kielen päällä keikkui, ettei ollut Tapiolan korvauskäsittelijäkään, mutta onneksi pidin kieleni kurissa!)

Koska kuultavana kun ollaan, ei voi lukea aiemmin antamia lausuntojaan sun muita papereita, mutta onneksi sentään (kiitos Tapiolan reippaan päätöksenteon!) olen joutunut (tahtomattani) perehtymään myös siihen, millaista nopeudenvähennystä minkäkin mittaiset jarrutusjäljet kuivalla asvaltilla vastaava. Eli kaavat on parasta opetella ulkoa!
En toista tässä kaavoja.

Lyhyesti
  • 10 m lukkojarrutus kuivalla ja puhtaalla asvaltilla keskimääräisellä 0,7 g = 6,87 m/s2 -hidastuvuudella (mm. poliisin ja Liikenneturvan käyttämä arvo nopeuden määrittelyssä ennen lukkojarrutuksen aloittamista)
  • pienentää ajonopeutta noin 42 km/h
(Paikalla on 40 km/h nopeusrajoitus)



Rakenteiden muodonmuutokset

Pyysin MB:n vauriokuvien perusteella suullisia arvioita asiantuntijoilta (yksi diplomi-insinööri, kaksi insinööriä ja yksi ajoneuvotekniikan asiantuntija n 25 v ajan) siitä, kuinka suuri olisi ollut ajoneuvojen välinen nopeusero törmäyshetkellä?

Vastaukset olivat jokseenkin yhteneväisiä omien arvioideni kanssa eli
  • vähintään noin 20-30 km/h nopeusero
(Paikalla on 40 km/h nopeusrajoitus)



Jos MB olisi ollut paikalleen pysähtyneenä...?

Jos MB olisi ollut paikalleen pysähtyneenä, yhteenlasku osoittaa, että Skodan laskennallinen nopeus olisi ollut
     20-30 km/h (vaurioiden perusteella tapahtunut hidastuma)
+       42 km/h (jarrutusjäljistä laskettu hidastuma)
---------------
     62-72 km/h
(Paikalla on 40 km/h nopeusrajoitus)



MB liikkui törmäyshetkellä noin 40 km/h...

MB:n kuljettaja on ilmoittanut liikkuneensa törmäyshtekellä noin 40 km/h eli Skodan laskennallinen nopeus voidaan arvoida yhteenlaskuna
        40 km/h (MB:n kuljettajan käyttämänä nopeus)
     20-30 km/h (vaurioiden perusteella tapahtunut hidastuma)
+       42 km/h (jarrutusjäljistä laskettu hidastuma)
---------------
   102-112 km/h (korostan: tämä on laskennallinen arvio!)
(Paikalla on 40 km/h nopeusrajoitus) Todellinen jarrutuksen aloitushetken nopeus lienee pienempi riippuen siitä, missä kohtaa lukkojarrutusta Skoda törmäsi Mersuun.

Lausunnossaan Mersun kuljettaja kertoo vaihtaneensa kolmoselle ja hieman jarruttaneensa ja samalla tapahtui törmäys. Whiplash -retkahduksen lisäksi hänen jarrupolkimella tai sen kohdalla ollut jalkansa on iskeytynyt törmäystä seuranneen kiihtyvyyden vuoksi jarrupolkimelle. Sitä ei olisi voinut edes estää. Lisäksi hän ilmoitti törmäyksen tapahduttua myös jarruttaneensa.
Tämä käy ilmi myös Tapiolaan toimitetusta vahinkoilmoituksesta - siellä se lukupuoli lienee vaan jäänyt niukemmalle.)

Selvitin tämän laskelman (toivottavasti ymmärrettävällä tavalla) oikeudelle molempien osapuolten ristikuulustelussa.



26.4.2007 kello 8.50 löydös!

Kävin tapahtumapaikalla torstaina 26.4.2007 noin kello 8.50.
Niinkuin myöhemmin kerrotaan, peräänajaja siivosi kolaripaikan jäljet eli sirpaleet ja muun romun pois ajoradalta, eli poliisin saavuttua paikalle, ei ollut enää määritettävissä tarkkaa törmäyspaikkaa.
Tutkiko poliisi paikan tämä näkökulma mielessään ja merkitsikö muistiin sirpaleiden (edes summittaisen) sijainnin, en muista. Itse en sitä tehnyt. Asialla on merkitystä sen väittämän kanssa, että MB olisi ollut pysähtyneenä!

Löysin paikalta kulkusuunnassa ajoradan vastakkaiselta puolen kaksi lasinsirpaletta, joiden paikat valokuvasin ja mittasin niiden etäisyyden (sijainnit yli 5 mutta alle 10 metriä, palaan tarkkoihin arvoihin vapun jälkeen, kunhan julkaisen lasinsirpaleiden kuvat) Skodan jäähdytysnesteitten jättämään jälkeen - Skoda oli siis tässä pysähtynyt.

Suurempi lasinsirpaleista on tunnistettavissa selvästi ajoneuvon ajovalon lasiksi ja koska se oli aivan asvaltin ulkopuolella, mutta lähellä sen reunaa, ne ovat viime kesältä.

Jos asiassa edetään ylempiin oikeusasteisiin, luovutan palat asiantuntijoille tutkittavaksi eli sen määrittämiseksi, voisivatko kappaleet olla Skodasta. (Tuskinpa tapiolalaisia kiinnostaa puolueettomasti analysoida nämä sirpaleet? Tämähän on melkein kädenojennus teille? Ei, en taida sittenkään luottaa asiantuntejuuteenne ja puolueettomuuteenne tässä asiassa... sori vaan)

Jos ne ovat Skodan kappaleita, niiden sijainti osoittaa törmäyksen tapahtuneen "useita metrejä ENNEN Skodan lopullista pysähtymipaikkaa")

Ajoradan törmäyspuolen piennaralue on vielä lumen ja jään vallassa ja palaan sinne vapun jälkeen kameran ja mittanauhan kanssa ja etsiskelen lisää Skodan (ja mahdollisesti MB:n) kappaleita. Palaan siis niihin myöhemmin.
(Haluaisiko kenties joku Tapiolan tutkijoista osallistua talkoisiin? Ei ole edelleenkään häpeä olla hieman tarkempi näissä asioissa, vai mitä Wiola, Kaija, Simo, Juha tai Antti?)




Skodan matkustajan kertomaa

Peräänajajan puoliso istui törmäyshetkellä Skodan etupenkillä matkustajan puolella ja hänen näkemyksensä ja muistikuvansa oli, että MB "vaan yhtäkkiä seisoi edessä".
Matkustaja esitti myös, että kun tie kaartaa, ei siinä olevaa ajoneuvoa näe kauempaa. (JOS kolaripaikalla olisi seisonut ajoneuvo, se olisi näkynyt vähintään 300-400 m päähän).
Samoin hän kertoi, että hän ei muista, ehdittiinkö jarruttaa ja että Skodan nopeus olisi ollut törmäyshetkellä 40 km/h ja MB oli pysähtyneenä.

Matkustajan kertomansa mukaan saamia (ja kuulusteluissa, sekä lääkärintodistuksenkin mukaisia) vammoja en referoi, vaikka oikeussalissa kerrottu ei liene salaista, koska oikeudenkännit ovat julkisia. Vammat kertovat myös oman osansa ajoneuvojen välisestä nopeuserosta törmäyshetkellä.



Poliisi todistajana

Olin pyytänyt kuultavaksi todistajana myös paikalle tulleen poliisin ja hän kertoi, että
  • MB:n jarruvalot testattiin ja toimiviksi todettiin
  • MB:a liikuteltiin edestakaisin, eikä mitään mekaanista ongelmaa havaittu
  • Skodan jarrutusjäljet olivat ne, jotka myös kuvissa näkyivät (kaksi pituussuuntaista vesiuraa, MB:n renkaissa vain yksi)
  • Skodan jarrutusjälkiä ei mitattu (järvipartiossa, ei mittaa mukana)
Poliisia oli kuultu lisätutkinnassa joulukuussa 2006.



Palopäällikkö todistajana

Olin pyytänyt myös todistajaksi Inarin kunnan palopäällikö, mutta hän ei muistanut jarruvalojen testauksen tulosta (lisätutkinta joulukuussa 2006).



Peräänajettu kuultavana

Peräänajettu kertoi tapahtuman samalla tavalla kuin oli kertonut sen jo poliisikuulusteluissa eli
  • oli havainnut Skohdan muutaman km:n ajan ajaneen vuoroin ihan kannassa ja vuoroin loitolla ennen Inaria
  • oli hidastanut nopeuttaan useampaan otteeseen, koska rajoitukset muuttuivat 80 - 50 - 40 km/h:iin
  • oli ajanut arvionsa mukaan juuri ennen törmäyshetkeä ehkä hieman alle 50 km/h mittarinopeutta ja oli vaihtamassa kolmosvaihteelle samalla hieman jarruttaen, kun Skoda ajoi perään
  • törmäyksen tapahduttua jarrutti ja pysäytti ajoneuvonsa
Ristikuulustelussa todettiin, että MB:n kuljettaja oli ajanut autoa säännölisesti v 1986 alkaen ja MB:lläkin jo noin kolme vuotta ja kymmeniä tuhansia kilometrejä ja muutama viikko ennen kolaria hän oli tehnyt noin 2000 km:n ajomatkan ilman ongelmia.

Vastapuolen avustaja pommitti vahvasti peräänajetun kykyä muistaa, mitä eroa oli hänen yleensä käyttämän VW Jetan (5-vaiht) ja MB:n (4-vaiht) vaihteistojen käytössä. Mm. ainakin äkkinäistä hämmentävä sana "vaihdekaavio" kuului vastapuolen avustajan käyttämään sanastoon (moniko osaa äkkiä sanoa, mitä sana vaihdekaavio edes tarkoittaa?)
Erityisen kiinnostavaa oli peräänajajan avustajan esille tuoma ajoneuvojen peruutusvaihteiden kykemisen ero, sillä kuljettaja muisti, että VW:ssa vaihdevipua painetaan alaspäin ja pukataan ykkösen viereen, kun kytketään peruutusvaihteella, eikä hän muistanut, miten MB:ssa peruutusvaihde kytketään (nostetaan ja pukataan ykkösen vasemmalle puolen).

Peräänajetun avustajan omalla vuorollaan tekemässä kyselyssä selvisi, ettei MB:n kuljettaja ollut edes istunut onnettomuuden jälkeen MB:ssa. Siis viimeisin ajokokemus Mersusta oli 9 kk aikaisemmin eli kolaripäivältä.



Peräänajaja kuultavana

Peräänajaja kertoi,
  • ettei hänellä ole tapana roikkua toisten perässä
  • MB hidasti nopeutensa 80 - 50 ja lopulta 40 km/h nopeuteen
  • jarruvaloja ei näkynyt
  • 40 km/h alueella etäisyys hänellä oli 30 m edellä ajaneeseen
  • 80 km/h alueella etäisyys oli noin 50 m edellä ajaneeseen
  • peräänajettu ei kertonut peräänajajalle, miksi MB olisi pysähtynyt
  • MB oli täysin pysähtynyt törmäyksen sattuessa
  • harjaneensa sirpaleet ja onnettomuudessa irronneet kappaleet sivuun (?????)
Mutta myös nämä peräänajaja kertoi
  • "en nähnyt Mersun pysähtyvän"
  • "näin pysähtymisen loppuvaiheen"
  • Tapiola lunasti Skodan
Kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia:
  • Miten MB olisi voinut äkkipysähtyä jarruvaloja näyttämättä ja jarrutusjälkiä jättämättä, koska mitään mekaanista vikaa ei löytynyt?
  • Jos Skodan nopeus oli 40 km/h ja etäisyys edellä ajaneeseen 30 m, mm. Liikenneturvan käyttämän laskurin mukaan 30 m turvavälillä ja yhden sekunnin reaktioajalla, Skodan ja MB:n välinen matka olisi pitänyt olla vielä 10 metriä ja vain siinä tapauksessa JOS MB olisi SEiSSYT KUIN TATTI TIELLÄ (mutta kun se liikkui)! Tai eteen olisi rynnännyt vaikka lapsi!
  • Minne peräänajajan huomio oli kiinnittynyt onnettomuutta edeltäneinä hetkinä?
Jopa Tapiola korostaa websivuillaan, ettei fysiikanlakeja voi rikkoa (paitsi ehkä korvauskäsittelijän kuulakärkikynällä) ja siitä huolimatta esitetään, että se vaan yhtäkkiä pysähtyi, edes jarruvaloja ei näkynyt. Voi Pyhä Yrjö ja sen kaverit sentään!

Tapiolan seisovasta pöydästään tarjoama "äkkipysäys" -teoria on helppo ottaa käyttöön, mutta sitä ei vakuutusyhtiökään selvittänyt, mitä se tarkoittaa käytännössä?
Wiolalle, Kaijalle ja Simolle ja miksei Juhallekin kysymys:
  • Miten onnistutte kuulakärkikynällä äkkipysäyttämään Mersun ajorataan jälkiä jättämättä ja jarruvaloja näyttämättä?
Keskustelen mielelläni tästä kanssanne jonakin myöhemmin sovittavana päivänä. Varmistetaan vaan yhdessä, mikä ajankohta teille kaikille kolmelle sopii parhaiten. Yhteystietoni teillä jo on.


Mutta kun MB:kin liikkui kuljettajansa ilmoittamaa nopeutta.

Appropo - on vaikea välttyä esittämästä itselleen kysymystä "voisiko Tapiolan korvauspäätös ollut toimia syyttäjän syytteenrakentamista ohjaavana tekijänä"? Niissä on niin paljon yhteisiä elementtejä.

Hyvät sivujeni lukijat - kertokaa te omat mielipiteenne.



Loppupuheenvuorot

Syyttäjä pysyi kannassaan ja
  • vaati molemmille tuomiota
(hupi tästä on kaukana, mutta olisinpa melkein jollain lailla toivonut syyttäjän osoittavan edes jollain lailla uskottavaksi sen, miten ihmeessä MB olisi onnistuttu pysäyttämään yhtäkkisesti jarruvaloja vilkuttamatta, jarrutusjälkiä jättämättä ja että ajoneuvon jarrut toimivat normaalisti kolarin jälkeenkin eli että ne eivät kokeneet mitään raamatunhistorian ihmeparanemista... Mutta ei).

Perään ajetun avustajat ilmoittivat kantanaan,
  • että peräänajaja on yksinomaan tuomittava syylliseksi,
  • ei ole mitään fysiikan lakien mukaista mahdollisuutta ja näyttöä siitä, että peräänajettu olisi tehnyt äkkijarrutuksen ja aiheuttanut onnettomuuden,
  • eikä peräänajetulla ollut mitään syytä äkkipysäyttää.


Peräänajajan avustaja esitti,
  • että peräänajettu on tuomittava yksinomaan syylliseksi tehtyään äkkijarrutuksen (avustaja EI ottanut tässä niin kuin muuallakaan esille sitä tosiasiaa, että jopa poliisi todistuksessaan kertoi jarruvalojen olleen kunnossa myös kolarin jälkeen),
  • MB:n omistajan (asianomistaja) lausuntoja ei tulisi huomioda, koska niitä ei ole asiantuntija esittänyt ja
  • kolarivaurioidenkin perusteella tehdyt nopeuseroarviot "olivat suunnilleen puheiden arvoisia...".




No missäs tuomio?

Käräjät päättyivät noin 16.30 käräjätuomarin ilmoitettua, että asiasta annetaan kansliatuomio viimeistään 30.4.2007, jonka hän vielä toisti uudelleen.

Sitäpä tässä sitten odotellaan...



© 2006-08 Hannu Mikkonen
Kaamasentie 815
99870 Inari